Proxima

  Aamukahvi lämmiti mahassa.Maaret kiirehti tunturia,i kohti,kääntyi hieman vasempaan, jotta porit ehtisivät väistää. Ko,ea hirvas tonki iloisesti sieniä. ”Miten ne sattavat syöfä tuota àjatteli Maaret. Äiti laitoi usein sieniä, kun Msret oli lapsi.. Maaret ei koskaan suostunut syömään.Poroille ne kyllä kelpasivat. Typerät elukat! Tunturib takana oli paljas nummi. Maaret wtsi katseellaan lippua js löysi sen pian, Kiruhti sen luokse, irrotti kameran ja työbsi sen reppuubsa. Hän ei aikaillut vaan kääntyi js yliti tunutin puoleksi juosten ja takaisin kotiin. Maaret halusi heti nähdäm mitä kamera oli kuvannut. Tunturin juurella hän katsoi taakseen ykös tunuriin ja ehti nähdä valkoisen vilahtavaLapinpöllö! ”Tuon kun saisu jamerallakiinni. Huomenna hän lähtee sitä metsästämään. Maaret nousi ylös vrhain, ”Pitää päästä takaisin kouluun, jotta saa nukkua” hän mietti.Otti kameran kaulaabsa ja kiirehti pian tunturia kohti. Kulki uuttua reittiä niitylle, missä oli sopuleita ...

 .  Samarkand, .12.9- 1951   Paul Hinterbökken odittelee salissa rauhallisen oloisena. Kokous on äärommäisen tärkeä ja Paulin harteilla on valtakunnsn tulrvaisuus, mutta Oaul on kokenut johtaja eikä hänen keskittymistään voihäiritä mikään. Ei villihevoset, ei juutalaiset wikä typerykset. Ulkoa lehähtävä kamekubhaju on eri juttu.Rajat ne on natsillakin. Paul elaile Fuhreriltä jääneitä ohjeita, jotka on otsikoitu ”Nekhäs valtakunta” Tilaisuden on ilmoitettu alkavan klo 12 ja täsmälleen ajoissa hän avaaren skriinin ja kopauttaa pöytään hakaristein koristelulla nuijalla. Paul nappss ilmasta kiinni hakaristikuvioisen frisbeen, kävelee puhujapöntön taa ryhdikkäästi kuin van vanha sotilas voi ja toivottaa lähettläät tervetulleiksi. Hän vilauttaa yleisölle virallisen näköistä monistepinkkaa ja näin osoittaa olevansa itse johtajan asialla. Paul kertaa sodan surkeat lopputphtumay, baikks ne ovatkin surullisen tuttuja kaikille. Nyt olisi t’tkeintä tehdö se, mitä birlä voidaan, ...