Sopulin valkoinen kuolema

 

Aamukahvi lämmiti mahassa.Maaret kiirehti tunturia,i kohti,kääntyi hieman vasempaan, jotta porit ehtisivät väistää. Ko,ea hirvas tonki iloisesti sieniä. ”Miten ne sattavat syöfä tuota àjatteli Maaret. Äiti laitoi usein sieniä, kun Msret oli lapsi.. Maaret ei koskaan suostunut syömään.Poroille ne kyllä kelpasivat. Typerät elukat!

Tunturib takana oli paljas nummi. Maaret wtsi katseellaan lippua js löysi sen pian, Kiruhti sen luokse, irrotti kameran ja työbsi sen reppuubsa. Hän ei aikaillut vaan kääntyi js yliti tunutin puoleksi juosten ja takaisin kotiin. Maaret halusi heti nähdäm mitä kamera oli kuvannut.

Tunturin juurella hän katsoi taakseen ykös tunuriin ja ehti nähdä valkoisen vilahtavaLapinpöllö! ”Tuon kun saisu jamerallakiinni. Huomenna hän lähtee sitä metsästämään.

Maaret nousi ylös vrhain, ”Pitää päästä takaisin kouluun, jotta saa nukkua” hän mietti.Otti kameran kaulaabsa ja kiirehti pian tunturia kohti. Kulki uuttua reittiä niitylle, missä oli sopuleita vilisemällä.Edellisenä kesänö oli suuri vaellus, jolloinn ei meinannut voida kävelä astumatta päälle. Nyt niitö oli vähemmän, mutta Maaret tiesi, että siellä ne olivat ja pöllö löytää ne kyllä

Maaret käveli ympäriinsä kunnes rinyeellä vilahti valkoista. -hän asetti soemen napille. Kun lintu lähti äänetömöön liitoon, Maaret oli valmina. Moottoriperö taksutti ja kameraan takkentui jotaub,

Matt oli tyytyväinen. Hän oli saabyr gtvuö otojsia.Yhfrsssä kuvassa oli jopa sopulli pöllön kynsissä.Sen hän myisi, lopuille klytyy ehkä läyttlöä ,y mylhemmin..

 

 

Yksi kuva oli omituinen. Tunturikoivun oksalla oli jokin kankaanriekale. Häm suurensi kubss js ihan tottsekvö hajaristi,Ihme juttu, johan ne natsit läjyivöt jo 40-luvulla. Ja ihan lopullisesti.Maaret puhuisi asiasta Jounille.Jouni on oikea ihminen selvittömöön natsijuttuja.